Entropia eli haje

Entropia eli haje

Pitkän odottelun jälkeen pääsimme muuttamaan Lallukan taiteilijakotiin. Emme aio muuttaa täältä enää minnekään, ellemme sitten aikanaan palvelutaloon, mutta tuskin haluamme sellaiseenkaan hanakasti. Taiteilija ei luovu maalaamisesta, jos vain pensseli jotenkuten pysyy kädessä. Asuntokin on mainio.

Lallukassa kuuluu olevan tapana, että ateljeet tunnetaan edellisen asukkaan nimellä. Asumme siis Lars-Gunnar Nordströmin ateljeessa. Näin meitä valisti vastapäätä asuva Kuutti Lavonen, joka siis ei asu Lavosen, vaan Göran Augustsonin ateljeessa. Nordströmiltä jälkeen jääneistä tavaroista päätin säilyttää vain ihka aidon turistitomahavkin, johon on merkitty valmistusvuosiluku 1967. Kenties se on taikakalu, jota ilman tässä ateljeessa ei voi maalata. Ehkä se on hyvä kikkakeppi, eli kädentuki silloin kun pitää maalata tarkkoja yksityiskohtia. Kävelykepiksi se ainakin käy, ja lienee ollutkin siinä käytössä.  Ehkä alan kuljeskella pitkin Töölön katuja tomahavkki kädessä. Pitkävartisena Nubbenin keppi on mainio väline silloin, kun joutuu haromaan jotain kaapin alle pyörähtänyttä tavaraa.

Kiitos Juho ja Maria Lallukalle, että tällaisen talon taiteilijoille rakensivat. Kiitos myös Lallukan säätiölle siitä, että pian valmistuva remontti on toteutettu erittäin kauniisti vanhaa kunnioittaen.

Hienointa olisi aloittaa työskentely uudessa ateljeessa täysin tyhjästä. Ei olisi muuta tavaraa kuin maalausteline ja työpöytä. Mutta ei se ihan niin käy. Turhasta tavarasta luulin luopuneeni jo parin edellisen muuton aikana, mutta maalarin ammatin ominaisuus on, että uutta hyllyntäytettä tulee aina luoneeksi nopeammin kuin vanhaa lähtee ulos.

Aloin innolla järjestellä uuden ateljeeni hyllyköitä, kaappeja ja piirustuslaatikoita mielestäni hyvien periaatteiden mukaan. Lajittelin piirustuksia, tussimaalauksia, akvarelleja, monotypioita, akryylimaalauksia, valokuvia ja öljymaalauksia iän, koon, valmiusasteen ja kehystyksen mukaan omille paikoilleen. Öljyvärituubit sulloin yhteen kaappiin, akryylit toiseen, tussikamat kolmanteen, pigmentit neljänteen. Vesivärikamat täyttivät useammankin laatikon piirustuspöydän alla. Pensseleitä on ämpäreissä, laatikoissa, telineissä ja purnukoissa, pöydillä ja kaapeissa. Voi olla, että en tarvitse ihan kaikkia, mutta kumma kyllä, lähes kaikissa näkyy jonkinlaista käytön aiheuttamaa kulumaa. Ja aina käteen löytyy juuri se nimenomainen väline, jota sattuu tarvitsemaan. Erilaiset kuriositeetit ovat tietysti ehdottoman välttämättömiä; harvinaiset pimentit, hienot öljyt, grafiitin murikat, hienot paperit, erikoiset siveltimet. Missäs muuten onkaan se yksi iso kiinalainen sudenkarvasivellin, jonka ostin Hangzhousta kaksitoista vuotta sitten? 

Muuttolaatikoiden läjästä löytyi yhä uusia selvitystä vaativia pahvilaatikoita, joissa oli töitä eri vuosikymmeniltä. Oli kuplamuoviin käärittyjä paketteja, joissa oli jostain ammoin pidetystä näyttelystä palautuneita töitä. Oli kenkälaatikko, johon oli taltioitu kiinnostavimmat 1980-luvun luonnokset. Työnsin lopulta vanhat duunit sinne, minne sattuivat mahtumaan, että pääsin aloittamaan uusien tekemisen, ja päätin lykätä lopullisen järjestyksen laatimisen tulevaisuuteen.

Mutta uusi alkaa vanhasta. Löysin kirjekuoreen sullottua sälää – yhden vanhan duunin unohdettua luonnoskamaa – joka on lähes suoraan käyttökelpoista nyt meneillään olevassa projektissani. Olennaista tietysti on satunnainen kohtaaminen, se, että kirjekuori yllättäen tyrkyttäytyy käteeni kaikenlaisen kaman seasta, ikäänkuin ilmaisten olevansa erityisen merkityksellinen juuri tässä ja nyt. Ja niinhän se onkin. Ilman riittävää entropiaa eli hajetta ei tapahdu luovia kohtaamisia.

Työskentelyn aloitin järjestämällä työpöytäni riittävään epäjärjestykseen. 

Lars-Gunnar Nordströmin ankaran järjestelmällisten maalausten perusteella olisi voinut olettaa, että taiteilija maalasi avarassa ateljeessa, jossa ei ollut mitään ylimääräistä. Kaikkea muuta. Nordströmin ateljee oli täpötäynnä tavaraa. Ehkä Nordströmin taiteen salaisuutena ei ollut tomahavkin taikavaikutus vaan riittävä haje ateljeessa.