Sielunhässäkän maalari

Sielunhässäkän maalari

 

Juha Laitalaisen juttu Töölöläinen-lehdessä.

 

“Maalaus tekee näkyväksi ne asiat, joita voi vain kuvitella.”

Markku Arantila, pääsit puolisosi Katri Hailan kanssa muuttamaan Lallukan Taiteilijakotiin lokakuussa. Oliko odotuksenne pitkä, entä remontti jo tehty?

”Kutsu asukkaaksi tuli kohtalaisen pian hakemuksen jättämisestä. Muuttamaan ei päästy ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan, koska remontin valmistuminen lykkääntyi muutamalla kuukaudella. Erilaisia viimeistelyjä on pitänyt vielä muuton jälkeen tehdä ja pari detaljia on edelleen kesken, mutta asumista se ei haittaa.
Olemme onnellisia ja etuoikeutettuja, kun pääsimme asumaan upeasti remontoituun taloon.”

Jäikö edeltävän asukkaan LarsGunnar Nordströmin jäljiltä mitään muistoa ateljeeseen?

”En uskaltanut heittää pois Nordströmiltä jäänyttä aitoa turisti-tomahawkia, koska epäilen, että se saattaa olla se Nubbenin taikakalu, joka takaa maalausten onnistumisen tässä ateljeessa. Ei sen heiluttelu kuitenkaan näytä muuttavan maalauksia miksikään. Olen kuitenkin päättänyt uskoa, että tomahawkilla on suojeleva vaikutus. Nubbenin haamu ei ole käynyt kyselemässä keppiään, ei ainakaan enää viime viikkoina. Olen saanut maalata rauhassa.”

Mistä muutitte? Mahtuiko kaikki uuteen kotiinne, joka näyttää kuin sisustuslehden sivuilta bongatulta. Millaista ateljeessasi on työskennellä?

”Muutin ensin Orivedeltä puolisoni Katrin Hailan taloon Tammisaareen. Se laitettiin sitten vuokralle, koska tarkoitus oli siirtyä pian Lallukkaan. Remontin valmistuminen viivästyttyä, jouduimmekin asumaan kesän Katrin äidin luona. Pistimme itsellemme ostokiellon, eikä uutta tavaraa Lallukkaan hankittu. Melkein kaikki huonekalumme ovat sukulaisilta perittyjä. Ehkä niistä muodostui ihan vahingossa sisustus, joka näyttää suunnilleen samalta kuin Lallukan taiteilijoilla oli 50 vuotta sitten. Vanha kanalassa virunut Aallon nojatuoli ja yksi huonokuntoinen sohva kunnostutettiin ennen Lallukkaan muuttoa. Lallukan ateljee on työskentelytilana loistava. Ateljeessa on aivan omanlaisensa tunnelma. Ehkä tunnelma johtuu valosta ja tilan mittasuhteista. Toisaalta tykkään seurailla Hesperianpuistossa kävelevien ihmisten puuhia.”

Edustavatko omintakeiset teoksesi realismia vai fantasiaa?

”Liityn fantasiamaalareiden pitkään perinteeseen. Maalaus tekee näkyväksi ne asiat, joita voi vain kuvitella. Freudia muunnellen voi sanoa, että maalaus toteuttaa kaikki toiveet, kuin uni. Kaikista toiveista ei kuulu tulla konkreettista totta. Riittää, että mieli saa käsitellä kuvitelmiaan taiteen avulla. Oikea paikka vaihtoehtoisille totuuksille on taide ja leikki.
Minulle taide ja leikki on jokseenkin sama asia. Taide toki on kontrolloidumpaa.”

Mikä on suosikkitekniikkasi? Syntyykö töittesi kaunis värimaailma tietoisesti?

”Akvarelli on ollut melko pitkään pääasiallisin tekniikkani, mutta uusimmissa töissäni olen tehnyt paluuta öljyvärillä maalaamiseen. Minusta tuntuu, että väri on maalaamisessa kaikkein eniten ajatteluenergiaa kuluttava elementti. Väriajattelua ei voi täysin käsitteellistää, vaikka olen värin teoriaan hyvin perehtynyt. Tiedän päässäni tapahtuvan jotain ajattelua muistuttavaa värin probleemeja pohtiessani, mutta silti teen väriratkaisuni puolittain intuitiivisesti. Ehkä väri tulee ensin ja sanallisen selitys sille jälkeenpäin.
Kauneutta kyllä tavoittelen. Joskus käy niinkin, ettei kauneutta löydy, ennenkuin antaa sattumalle luvan yrittää.”

Mistä varsin omaperäiset ideasi kumpuavat? Entä taiteesi tarkoitus?

”Maatalousmuseo voi olla yhtä inspiroiva kuin taidemuseo. Lainaan, varastan ja sekoitan keskenään tuttua ja vähemmän tuttua.
Aika pitkälti teen taidetta taiteen päälle, eli kierrätän vanhemmasta taiteesta lähtöisin olevia ideoita.
Olennainen luovuuden lähtökohta on kuitenkin sisäinen tuntematon, jonka kanssa on pysyteltävä hyvissä väleissä. Usein koen, että maalaukseni maalaa joku minulle tuntematon tyyppi, eikä arkiminälläni ole mitään tekemistä maalausteni sisällön kanssa. Oikeastaan minulla on näitä sisäisiä mielikuvituskavereita aika paljon. Ne sopivat keskenään mitä maalauksiini tulee. Järkeilevän arkiminän rooli on hoitaa toteutuspuoli. Ehkä haluan sanoa taiteellani, että ihmisen on ymmärrettävä sisäiset yllykkeensä, eikä kaikki omat kuvitelmat ole totta maailmassa. Mielestäni on tärkeää kuunnella omaa mielikuvitustaan ja samalla ymmärtää, että maailma ja oma mielikuvitus ovat kaksi eri asiaa. Alitajunta antaa välillä hyviä ja välillä tosi huonoja neuvoja. Sisäiselle äänelle on syytä antaa puheaikaa. Järkeä voi sitten käyttää sen pohtimiseen, mitä kannattaa uskoa.”

Saako aikuinenkin olla joskus lapsellinen?

”Aikuisen ihmisen ei kannata kohdella muita ihmisiä lapsellisesti, eikä kannata olla kovin naiivi. Mielikuvitusleikeistä en aio kuitenkaan luopua. Leikki antaa luvan nähdä asiat toisella tavalla.
Mielikuvitukseton vaihtoehdottomuus on vaarallista, ja on itse asiassa omiaan johtamaan lapsellisiin yksinkertaistuksiin.”
Syntyykö inspiraatiosi sattuman varaisesti vaiko tietoisesti? Innostaako maailmanpolitiikan arkipäivä tekemään jotain siihen liittyvää, kuten Trumpismia?

”Inspiraatio syntyy maalaamalla. Maalatessa saa noudattaa pidäkkeetöntä mielihyväperiaatet
ta. Liikkeelle pääsee, kun valitsee värilaatikosta päivän fi likseen sopivan värin. Epämiellyttävä maailmantilanne kieltämättä inspiroi suuttumuksen kautta, vaikka en ole poliittisen taiteen tekijä. Olen ihmisen iänikuisen sielunhässäkän maalari. Mutta jos maalaa sielunhässäkkää, tulee välillä maalanneeksi vahingossa Trumpejakin.
Kenenkään ei pitäisi kuunnella patologista valehtelijaa, mutta jostain syystä Trumpin estoton valehtelu ei kaikissa herätä torjuntaa.”

Olet yksi tulevan suven XXII Mäntän Kuvataideviikkojen taiteilijoista. Millainen näyttely liki 40 taiteilijan töistä koostuu? Mitä sinulta tullaan näkemään?

”Ennakkovaikutelma tuntuu kiinnostavalta. Mukana on paljon tuoreita taiteilijakasvoja ja suuri osa esille tulevista teoksista on nimenomaan Mänttään tehtyjä, jossa teemana on kesä. Itse teen isokokoisen teoksen, jossa yhdistelen tussi- ja öljymaalausta. Öljyväriosat olen saanut valmiiksi. Ne ovat jonkinlaisia outoja muotokuvia. Ehkä ne ovat niitä mielikuvituskavereitani. Maalaan naamojen taustaksi jonkinlaisen kesäteatterinäyttämön.”

Mitä lallukkalaisuus sinulle merkitsee?

”Lallukassa on asunut monia sellaisia taiteilijoita, joiden töitä nähtyäni päätin nuorena ryhtyä taiteilijaksi. Taidemuseoissa tulee kiinnitettyä huomiota siihen, että seinät tyhjenisivät huomattavasti jos lallukkalaiset poistettaisiin.
Talo on ollut ja on edelleen suomalaiselle taiteelle todella tärkeä!
Lallukassa työskenteleminen tuntuu vaatimukselta hyvin positiivisella tavalla. On maalattava talon arvon mukaisesti. En välittäisi olla kehnoin tämä ateljeen haltijoista.
Eri alojen taiteilijat luovat taloon ainutlaatuisen ilmapiirin. Tunnelma on oikein hyvä.”

Mitä teet mieluiten silloin, kun et maalaa?

”Käytän kitaraa stressileluna katsellessani keskeneräistä maalausta. Soitan bassoa harrastusbändissä, jossa on mukana Jari Jula Lallukasta ja pari muuta kaveria.
Keikkoja ei ole ollut. Treenaillaan samoja vanhoja rokkibiisejä, joita kaikki muutkin keski-ikäisten herrasmiesten bändit soittavat.”

Millainen on sinun Töölösi?

”Silloin kun maalaaminen ei maistu, ei pidä väkisin yrittää, vaan kannattaa mennä vaikka ulos kävelemään. Töölö on inspiroiva kaupunginosa. Lähistöllä on museoita, kirpputoreja, kiinnostavia taloja, ravintoloita, merenranta ja vaikka mitä. Koska isoisäni asui Väinämöisenkadulla, Töölö on minulle lapsuudesta tuttu kaupunginosa. Se jäätelökioskinkin on edelleen olemassa, jossa tötterö maksoi 40 penniä vuonna 1971. Myyjä ei ole enää sama, eikä hinnat, eikä rahayksikkö.”